Vaihtoeh­toi­nani oli joko palvella Venäjän armei­jassa tai ilmoit­tau­tua musiik­kio­pis­toon huilun­soi­to­no­pis­ke­li­jaksi. Voit arvata, minkä vaihtoeh­don valit­sin vuonna 1993.

14 vuotta, 4 konser­va­to­riota, lukemat­to­mat mesta­ri­kurs­sit, 9 kansal­lista ja kansain­vä­listä kilpai­lua ja yli 100 orkes­te­ri­ko­kousta myöhem­min, tämä siperia­lai­nen poika löysi tiensä Joensuu­hun… Las Vegasin kautta? Kyllä, minulla oli onni soittaa huilua Las Vegasin filhar­mo­nik­ko­jen (2007–17) sekä Phoenix sinfo­nian (2006–07) ja Virgi­nia
sinfo­nian (2004–05) kanssa.

Vuodesta 2017 alkaen olen toimi­nut Joensuun kaupun­gi­nor­kes­te­rin huilun äänen­joh­ta­jana ja olen totte­le­vai­nen palve­lija hänen korkeu­del­leen Serajalle: Phoenixin autio­maan kunin­gat­ta­relle (joka on siis kissani, joka ei pääse minusta eroon, koska toin hänet mukanani Suomeen).

Kamari­musiik­ki­re­per­tu­aa­rin puhtaaksi kirjoit­ta­mi­nen (huilun ohjel­mis­ton rikas­ta­mi­nen), kävely kauniissa metsässä ja suomen kielen oppimi­nen ovat muita aktivi­teet­teja, jotka täyttä­vät huilis­tin päivän. Ja mikäli minusta ei olisi tullut muusik­koa, niin olisin toden­nä­köi­sesti valin­nut kemian tai biolo­gian opiske­lun, sillä äitini toivoi minusta meribio­lo­gia. Sen sijaan luon nyt musii­kil­lista kemiaa huilullani.