Alexander Viazovtsev

Vaihtoeh­toi­nani oli joko palvella Venäjän armei­jassa tai ilmoit­tautua musiik­kio­pis­toon huilun­soi­to­no­pis­ke­li­jaksi. Voit arvata, minkä vaihtoehdon valitsin vuonna 1993.

14 vuotta, 4 konser­va­to­riota, lukemat­tomat mesta­ri­kurssit, 9 kansal­lista ja kansain­vä­listä kilpailua ja yli 100 orkes­te­ri­ko­kousta myöhemmin, tämä siperia­lainen poika löysi tiensä Joensuuhun… Las Vegasin kautta? Kyllä, minulla oli onni soittaa huilua Las Vegasin filhar­mo­nik­kojen (2007–17) sekä Phoenix sinfonian (2006–07) ja Virginia
sinfonian (2004–05) kanssa.

Vuodesta 2017 alkaen olen toiminut Joensuun kaupun­gi­nor­kes­terin huilun äänen­joh­ta­jana ja olen totte­le­vainen palvelija hänen korkeu­del­leen Serajalle: Phoenixin autiomaan kunin­gat­ta­relle (joka on siis kissani, joka ei pääse minusta eroon, koska toin hänet mukanani Suomeen).

Kamari­musiik­ki­re­per­tu­aarin puhtaaksi kirjoit­ta­minen (huilun ohjel­miston rikas­ta­minen), kävely kauniissa metsässä ja suomen kielen oppiminen ovat muita aktivi­teet­teja, jotka täyttävät huilistin päivän. Ja mikäli minusta ei olisi tullut muusikkoa, niin olisin toden­nä­köi­sesti valinnut kemian tai biologian opiskelun, sillä äitini toivoi minusta meribio­logia. Sen sijaan luon nyt musii­kil­lista kemiaa huilullani.